|
Ostoskori |
|
|
Sinikka Koyama kertoo kirjastaan Joka kurjen laulua kuuntelee Tarina kirjan takana -sarjassa:
Rakkaus satuihin ja tarinoihin syttyi jo varhain lapsuudessani ja kulutin innokkaasti videokasetteja, kunnes viimein opin lukemaan. Lukeminen ja kirjoittaminen eivät olleet minulle helppoa ja oppimisvaikeudet sävyttivät koko peruskoulun ala-astetta määritellen minua vielä pitkälle aikuisuuteen asti. Ja vaikka rakkaus kirjoihin oli aina ollut minussa hyvin vahva, niin en silti uskaltanut edes haaveilla omasta kirjastani. Kannustava perhe, ystävät ja opettajat saivat minut lopulta näkemään itsessäni olevan kirjoittajan, mutta kesti vielä vuosikymmen ennen kuin haaveistani tuli totta.
Esikoisteokseni Joka kurjen laulua kuuntelee vie lukijan salaperäiseen ruusuköynnösten peittämään taloon, nimeltä Villa Ruusu sekä muinaiseen tarunhohtoiseen Japaniin. Sofian tarina alkoi kehittyä mielessäni jo kymmenen vuotta sitten, mutta tarinan kirjoittaminen tyssäsi heti alkuunsa kiireiseen opiskelija-arkeen. Kun lopulta sain tarpeeksi aikaa kirjoitustyölleni, juoni lähti saman tien lentoon ja mukaan tuli myös japanilainen Mei. Noihin aikoihin tapasin japanilaisen mieheni ja sitä kautta Japani ikään kuin sujahti vaivihkaa mukaan Sofian tarinaan. Mein tarinan piti alun perin olla vain yhden luvun mittainen, mutta matkan varrella se kasvoi ja kasvoi niin että siitä tuli lähes tasaveroinen tarina Sofian tarinan kanssa. Kirjoitusprosessi oli pitkä ja haastava, mutta samaan aikaan hyvin antoisa. Pari kertaa tarina oli viedä minut umpikujaan, mutta sitten palat vain loksahtivat yhteen ja tarina oli valmis.
Tätä tarinaa kirjoittaessani minulle on ollut tärkeintä luoda mielenkiintoinen juoni, joka osaa yllättää ja koskettaa lukijaa. Haluan käsitellä tarinoissani ajankohtaisia teemoja ja peilata niitä historiaan. Yhdeksäntoistavuotias tyttö satojen vuosien takaisessa Japanissa kamppailee samankaltaisten ongelmien kanssa kuin hänen ikätoverinsa nykyajan Suomessa. Kulttuuristen tai ajallisten erojen sijaan keskiössä onkin samankaltaisuus. Olemme kaikki erilaisia, mutta silti niin samanlaisia.
Sinikka Koyama (kuva: Studio AQUA)
