|
Ostoskori |
|
|
Saku Lillukka kertoo kirjastaan Ei enää toistensa varjossa Tarina kirjan takana -sarjassa:
Runokirjani työnimi oli Mustaa valoa. Sillä nimellä opin puhumaan käsikirjoituksestani, joka seurasi minua armollisena vaikeiden vuosien yli. Nimi oli minulle itsestäänselvyys, kunnes toimitusvaiheessa selvisi, että samanniminen kirja oli vastikään ehtinyt jo ilmestyä. Aloin etsiä runoistani uutta nimeä kirjalleni. Yksi kokoelmani tuoreimmista teksteistä paljasti sen minulle: Ei enää toistensa varjossa. Silti mustan valon voi edelleen lukea kirjani sivuilta.
Käsikirjoitus oli minulle matkakumppani, ystävä ja tarkoitus. Se osoitti minulle suuntaa, kertoi milloin olin astunut oikealle polulle ja saatoin luopua provosoivan kylmästä säkeestä. Näin runot valmistuivat, käsi kädessä rinnallani. Annoin niille niiden tarvitsemansa ajan.
En kiirehtinyt. Uskalias kirjoittaminen itseäni kohti karsi ja puhdisti minua, aloin ymmärtää tapahtumien kulun. Kirjoittamisesta muodostui entistäkin merkittävämpi väline psyykkisten ja emotionaalisten asioiden käsittelylle.
Ei enää toistensa varjossa on erokirja, kirja surusta ja rakkaudesta. Miehen matka.
Saku Lillukka (kuvaaja: Essi Varis)
