Viisas elämä

Marcus Aurelius

Espanjalaisesta suvusta polveutunut Marcus Annius Verus syntyi Roomassa 26. huhtikuuta vuonna 121 jKr. Nuorena isänsä menettänyt Marcus teki vaikutuksen keisari Hadrianukseen, joka antoi pojalle lempinimen ’Verissimus’ (’kaikkein tosin’) ja ryhtyi kaavailemaan tälle paikkaa kruununperimysjärjestyksessä. Marcuksesta tehtiin Antoninus Piuksen ottopoika, ja hän nai vuonna 145 Piuksen tyttären Faustinan, jonka kanssa hänellä oli lukuisia lapsia.

Keisari Piuksen hallintokautena 138–161 Marcusta valmisteltiin huolella tulevaan tehtäväänsä. Valtaistuimelle noustessaan Marcus otti nimekseen Marcus Aurelius Antoninus ja kohotti kanssahallitsijakseen adoptioveljensä Lucius Veruksen, joka kuoli kuitenkin jo vuonna 169. Marcus Aurelius hallitsi Rooman valtakuntaa sen ollessa laajimmillaan, mutta ei antanut vallan ja rikkauksien turmella itseään, vaan pyrki karttamaan itsevaltaisuutta ja vaalimaan poliittista vapautta.

Marcuksen keisarikautta varjostivat jatkuvat rajasodat sekä idässä että pohjoisessa. Marcus osallistui henkilökohtaisesti sotiin germaaniheimoja vastaan ja kuoli lopulta 17. maaliskuuta vuonna 180 tuntemattomaan sairauteen sotaleirissä nykyisen Wienin lähellä. Häntä seurasi valtaistuimelle hänen poikansa Commodus, jota antiikin lähteet kuvaavat ihmishirviöksi. Merkittäviä takaiskuja Marcuksen hallituskaudella olivat sotien ohessa vuoden 175 kapina keisaria vastaan sekä 160–luvun lopulla idästä sotajoukkojen mukana levinnyt tuhoisa kulkutauti.

Marcuksen ajan tunnetuimpia aineellisia muistomerkkejä Roomassa ovat keisarin ratsastajapatsas sekä yli 30 metriä korkea pylväs, jonka spiraalimaiset reliefit kuvaavat germaanisotien tapahtumia. Vahvimman jälkensä historiaan Marcus on kuitenkin jättänyt elämänfilosofina, joka sovelsi stoalaista filosofiaa käytännön elämään. Itselleni-teoksen lisäksi häneltä on säilynyt joukko kirjeitä.

Kirjat

Itselleni