Ihminen elää unessa, mekaanisesti kuin kone, koska hän ei ole tietoinen itsestään. Edes inhimilliset ominaisuudet - vapaus, yksilöllisyys, ymmärrys, rakkaus - eivät todella kuulu hänelle, ennen kuin hän on tehnyt töitä niiden eteen. Näennäisen yhtenäinen minä on vain hajanainen kokoelma eri persoonia. Todellinen minä täytyy muovata tietoisen harjoittamisen ja itsehavainnoinnin kautta. Vain näin ihminen voi alkaa muistaa itseään ja siten herätä unestaan.
Kiehtova ja provosoiva Sirpaleita tuntemattomasta opetuksesta (In Search of the Miraculous) on 1900-luvun henkisen kirjallisuuden klassikko, joka saa lukijan näkemään maailman ja itsensä uusin silmin. Sitä on ensijulkaisustaan vuonna 1949 asti pidetty luotettavimpana yhteenvetona kaukasialaissyntyisen G. I. Gurdjieffin opetuksista, joita tämä kutsui nimellä “Työ”.
Gurdjieff pyrki tuomaan länsimaisen nykyihmisen ulottuville sen salaisen tiedon, joka on kuulunut suurten uskontojen ytimeen ja välittynyt suullisesti opettajalta oppilaalle vuosisatojen ajan. Hänen oppilaidensa joukossa oli myös P. D. Ouspensky, matemaatikko ja journalisti, tämän kirjan kaunopuheinen ja vakuuttava kirjoittaja.
Ouspensky kokoaa Gurdjieffin opetusten pääkohdat sekä kertoo tämän elämästä ja Työn alkuvaiheista vallankumouksen ajan Venäjällä. Hän kuvaa rehellisesti myös vaikeuksia Työssä, läpimurtojen riemua ja sitä inhimillistä rimakauhua, jota ihminen tuntee tiedostaessaan ne korkeat vaatimukset, jotka todellinen havahtuminen asettaa.